Valkoinen rakkaus

Jotkut lääkkeet, muun muassa kortisoni, lisää ruuan himoa ja nälän tunnetta. Kaupassa on juostu mun toiveiden mukasesti ja nälästä olen saanut pyhäpäivinä kärsiä. Osastolla tää on harvinaisen tuttua hommaa ja siellä sanotaankin 'pääasia että joku maistuu'. Yleensä se on jokin yksi ruoka tai ruoka-aine. Mikään muu ei kelpaa, pelkkä ruoka x ja sekin yleensä monta päivää. Eräs söi kuulemma vuoden ketsuppia. Vanhat lempiherkut ei enää anna samaa makunautintoa kun esimerkiksi sytostaatit muuntavat makuaistia. Sairastumisen jälkeen tavallinen maitosuklaa ei ollut mun herkkua niinku ennen, se ei vaan maistunut enää miltään. Eilen kotiin päästyäni menin ruokakauppaan ja kuitin loppusumma näytti 7.35€. Se sisälsi vain viisi Pandan valkosuklaalevyä. Jep, tässä syön toisiksi viimeisintä levyä loppuun. Eipä mun masuun oo oikeen muuta mennytkään. Nyt mä kirjotan tätä postausta siksi, että ulkopuoliset näkevät leukemian/syöpien muitakin puolia, en vain valkosuklaan ylistämiseksi. Voi olla, että tämän tapasia tulee lisää!

On myös pienen maininnan paikka. Nimittäin tuo nuori herra karvakasa, joka myös Nestorina tunnetaan, kuvan taka-alalla, vietti eilen ensimmäisiä synttäreitään! Pieni vauva hän silti aina mulle tulee olemaan ♥ Joskos kuitenkin alkais pikkuhiljaa rauhottumaan aka aikuistumaan...

Sitä kutsutaan euforiaksi

Luomet lupsahtelevat ja katse lasittuu eteeni. Sormen liikkeet hidastuvat ja toiminta ihmisen kovalevyllä verkastuu. Säpsähdät huomatessasi sinun olevan vielä hereillä. Pieni hymyn häivähdys tavottaa sun huulet kun tajuat nyt olevan hyvä. Nyt on hyvä olla. Levollinen ja raukea olo, hieman höpökin. Sä istut osaston sängyllä ja oikeassa polvessa on elohiiri, mutta se ei haittaa. Keskiviikko 20. päivä kesäkuuta on yhtä suuri kuin yksinäinen valaiseva katulamppu muutoin pimeän metsätien varrella. Mietitään kaikki yksikin, pieni tai suuri, kiva tai enemmän kiva, asia pian jo kuluneelta päivältä. Laitetaan se repeatilla viereen hiljaa ja rauhottavasti pyörimään. Opitaan hetki kerrallaan nauttimaan jokaisesta eletystä päivästä. Edes siitä pienestä hetkestä, edes sen hieman. Näin on hyvä nukahtaa ja ihana herätä, kun taas saa illalla miettiä päivän hyvän asian.

Mun päivän valo oli tänään Verna.

Kysymysmerkkiä toisen perään

Mitä ihmettä tälläisessä tilanteessa olisi järkevä miettiä? Haluan elää, mutta en peläten kuolemaa. Ok, mun tilanne ei ole hyvä, mutta mä en tosiaan kaipaa niitä muistokirjotuksia musta ennen kuin mun sydänkäyräni on suora. Tiedän tän asian olevan vaikeaa sulateltavaa paitsi mulle, mutta myös muille. Ei tässä oikein tiedä miten päin pitäisi olisi. Mulla oli suunnitelmia, tai ei vielä heitetä lusikkaa nurkkaan, mulla on suunnitelmia. Mä haluan jättää maaiman jonkun merkin musta, haluan tehdä niitä pikkusia asioita joista nousee hymy huulille myös muille. Jotain ihan pientä vaan mistä mut voi muistaa. Aioin nauttia. Vaikka viikatemies olisi vasta seitsemässadas oveenkolkuttaja niin silti. Jatkan mahdollisuuksien mukaan elämääni kuin ennen. Nyt uskon ihmeeseen. Uskon, että lääkäri heitti mahdollisimman huonoimman ennusteen elinajastani. Kuolema ei tule mulle sattumalta, yhtäkkiä, vaan se tapahtuu pikkuhiljaa. Eikä olo ei ole kuin kuolevalla, joten en kuole nyt. Piste.
Katriina: 'Ihmeet on todellakin mahdollisia ja mä todella toivon, että luonto parantaa sut.. Tuli mieleen, kun joskus pienenä meidän tietokone hajosi ja halusin korjata sen. Keksin päästäni taikasanat ja leikin velhoa. Piruuttani kokeilin lähteekö kone päälle ja sehän käynnistyi ihan normaalisti! Kerroin ton tarinan siksi, että älä missään vaiheessa luovuta! Yritä uskoa ihmeisiin loppuun asti ♥' Olen saanut paljon voimia antavia sanoja teiltä, tutuilta ja tuntemattomilta. Kyyneleiden läpi mä olen niitä lukenut ja jos te uskotte niihin, munkin on pakko.

Eilen pikkuveli tuli kattomaan mua. En oo ikinä ollut ihminen, joka halailisi ja näyttäisi hellyyttään kovin helpolla. Kuitenkin Franssin tehtyä lähtö sanoin melko tyhmästi 'Annatko halin?'. Hän halasi ja hymyili, eikä tilanne ollut yhtään kiusallinen. Pikemminki lämmin, hyväntuoksuinen ja rakastettu.